Pohjois-Karjalan jäätävää hylsyretkeilyä 29.3.2014

English summary: Late-March birding in Joensuu and Tohmajärvi can be both rewarding - since we got to see lots of early migrants, including Snow Buntings, two European Golden Plovers, Kestrels, Wood Lark, Bean Geese etc.. And it can be frustrating, because 14 hours of digging deeply only netted 43 species. Well, I have spent worse late-march days.

Startti aamuneljältä Joensuusta ja ekaksi Hasanniemeen kokeilemaan sarvaria. Ei onnistunut; argarit kailottivat Pyhäselällä ja urpiaisparvi jokelteli aamutokkuroissaan lähilepissä. Karoliina, Aurora ja Freija-koira kyytiin ja menoksi.

Mulonsalosta ei hoitunut surniaa, sarvaria tai varpuspöllöä, joten täyttä rallia Valkeasuolle. Siellä yksi pulmunen, aina kiva havainto. Muuten vaisua, toistakymmentä teertä ja Petivaarassa noin 30 lisää, mahdollinen lullulakandi. Matka jatkui tästä Sääperille.

Sääperiltä löydettiin ekaksi peipon lisäksi renkaaton koiras-valkoselkätikka, joka nakutteli haapoja Jänisjoen rannalla. Alueella on rengasteltu Karoliinan mukaan aika aktiivisesti talvella selkätikkoja, joten renkaaton koiras on hyvä löytö. Jossain lähialueillahan se varmaankin pitää reviiriä, Pohjois-Karjalan pesimäkanta tuntuu kasvavan vuosi vuodelta reippaammin.

Lounaistuuli oli ärsyttävästi 5 m/s ja kylmä. Uudenkylänlampi oli jäässä, eikä botaurus reagoinut gaotteluuni - kokeilin kuitenkin kerran! Majavaa ei näkynyt, mutta tuoreita syönnöksiä runsaasti. Pikkutikkakin petti; ainoana vuodarina sieltä pajusirkku. Käytiin vielä tois puol lampee ja ajeltiin Savikon pelloille. Siellä a44 pulmusta ja jotain peruskamaa, kuten kiurui ja laukkarei. Päivänpinnoiksi myös kanahaukka, jota saapui härkkimään vuodari-tuulihaukka. Vedettiin sitten Kenraalinkylän kautta tarpeeton monenkymmenen kilometrin ja puolentoista tunnin metsäretki, josta hoituivat vain hömötiainen, palokärki ja yksi lisä-gentti. Töyhtötiaisen, pyyn ja kuusitiaisen atrapointi ei tuottanut mitään tuloksia eikä pohjantikkaa, metsoa tai muuta parempaa metsälajistoa saatu niitäkään tongittua. Raivostuttavaa.

Hopeakallion tornista saatiin hoidettua muun muassa metsähanhia (valtaosin alalajin fabalis näköisiä, joku pienempi ja rossicus-tyyppinenkin lenteli eestaas), isokoskelo, sukutasolle jäänyt mutta-oli-kuitenkin-sinisuohaukka, jo aiemmalta pysähdykseltä tutuksi tulleiden vakkarireviirien hiirihaukat, kangaskiuru, lisää pajusirkkuja sun muuta. Viereisellä pellolla loikki 7 metsäkaurista. Tulvia ei ole eikä tule ja kevätorasta ei koko laakson alueella taida olla. Torniin lampsinut Metäslintumaratoonin osallistunut team Kivivuori-Eronen arveli, että hanhia ei pahemmin Sääperillä tänä keväänä nähdä; saas nähdä miten vaikea vuosi on edellisiin verrattuna. Erosen ja Kivivuoren vinkkien perusteella todettiin, että nyt saa Jähmätorvi jäädä taakse, ja lähdettiin Selkien suuntaan surniaa etsimään. Hiiripöllö oli kuitenkin lähempänä, Uusikylän kirkon luona, hienosti langalla. Valitettavasti kaiffari oli kovin epäluuloinen ja lähti aina auton lipuessa lähelle haneen, joten kuvat jäivät ottamatta.

Kaivoin kameran päivänä aikana esiin kerran, kun Jänisjoen rannalla silmiini osui henkilökohtainen pohjoiskarjalanpinna, isonokkosperhonen Nymphalis xanthomelas. Ei sitä olisi pari vuotta sitten uskonut että isonokkonen hoituu ennen c-albumia, nokkosperhosta tai sitruunaperhosta - tai että laji olisi etelärannikon yleisin päiväperhoslaji keväällä 2014. PK:sta lajista on runsaasti haviksia vuodelta 2013 ainakin Liperin suunnalta, mutta mulle tästä tuli nyt tosiaan maakuntapinna. Päiväperhoslistalla on jo kaksi lajia, suruvaippa Joensuun keskustasta ja sitten tämä.

Scarce Tortoiseshell (Nymphalis xanthomelas), Kb:Tohmajärvi Jänisjoki 29.3.2014

Huomatkaa erityisesti kiva risu vasemman siiven edessä ja otuksen priima kunto. Miten se onkin säilynyt talvesta tuossa kondiksessa? Ehkä Jähmätorven tyhjiössä ei petojakaan ole.

Ajettiin sitten Kitteelle. Hyypiin kanavassa oli ollut seitsemän kanadalaista ja Latjan klaanin aamulla löytämä liejukana, mutta kaikki pettivät. Saatiin sentään käpytikka! Jei! Tämän jälkeen ajettiin masentuneina Joensuun suuntaan.

Mulonsalon pelloilla oli pari eteläisen näköistä kapustarintaa. Karsikon Ahtolankadulta ei saatu ridiä tai haapanaa - tai marinusta, kanikkaa tai mitään muutakaan isompaa - mutta Aukku kaivoi rantaviivasta pari västäräkkiä. Hasanniemessä totesimme lokkien olevan noin 3 kilometrin päässä väreilyssä ja vastavalossa, joten pillit pussiin. Illalla kokeiltiin vielä kerran Earth Hourin aikaan sarvaria, mutta sen sijaan näimme mökeltäviä teinejä. Mars oli komeasti näkyvillä iltaisella kaakkoistaivaalla. Yhteensä 43 lajia, ja puutteita oli varmaan vielä lähemmäs kymmeneen lisälajiin, mutta joskus käy näin. Tiputtaa ainakin kuukausiskaban lajisaldoa pahasti.